Hääsuunnitelmat aloitettiin yhdessä, mietittiin vieraita ja muuta asiaankuuluvaa. Etsin hääpukua netistä, mieleisen löysinkin ja se tilattiin kaason kanssa yhdessä. Elämä maistui ja onni oli läsnä. Kunnes huomasin tekeväni hääjuttuja pääasiassa yksin, vastaus kysymyksiin oli että kohta, ei nyt, ei jaksa keskittyä. Mutta mitäs siitä, eihän miehet koskaan ole kiinnostuneita kukista, koristeista sun muusta hörhellyksestä. Silti Hän joka kerta oli mielissään kun olin jotain saanut askkarrelluksi, osallistui kyllä askartelupuuhiin kun vain jaksoi. Joka päivä sain rakkaudentunnustuksia, hellyyttä, kainalon mihin käpertyä..... Minusta tuli kotirouva, kiirehdin töistä tekemään ruokaa rakkaalleni, koska Hän muisti joka kerta kiittää ruoasta, oli iloinen kun koti oli siisti, pyykit pesty ja avovaimo lähellä. 

Tein listoja, laskin kuluja, mietin säästöjä, Hän kuunteli ja osallistui omalta osaltaan.

Kevät eteni. Riitoja alkoi tulla enemmän, Kaikki riidat liittyivät enemmän tai vähemmän siihen että Hän ajatteli minun pettäneen, milloin kollegan milloin kenenkin kanssa. Kuulin syytöksiä ja epäilyjä lähes jatkuvasti. Joka kerta sovittiin, joka kerta pystyin tavalla tai toisella osoittamaan syytökset vääräksi. Mutta aina, joka riidan yhteydessä palattiin vanhoihin asioihin, samoihin syytöksiin. Riidat päättyivät siihen että itkin hysteerisesti ja pelkäsin Hänen lähtevän.

Tässä vaiheessa kävimme vielä yhdessä baarissa, kunnes eräänä kertana Hän heitti kihlasormuksen pois syytettyään minua siitä, että flirttailen soittavan bändin solistille. Itkin ja saimme sovittua  taas kerran. Luovutin pikkuhiljaa Hänelle oikeuden tarkistaa puhelimeni ja sitä oikeuttaan Hän käytti säännöllisesti. Kun esiin tulivat epäilyt etten ole töissä vaan jossain muualla, pettämässä tietenkin, annoin Hänelle mahdollisuuden seurata liikkumistani puhelimen paikannusohjelmalla. Olin sokea kaikelle ja niin rakastunut. Ei ollut mitään salattavaa, Hän sai pääsyn elämäni jokaiseen paikkaan ja nurkkaan. Jospa Hän siitä asettuisi....

Kesä alkoi lähestyä. Rakastin vieläkin niin kuin en koskaan ennen ketään. Tuntui että paikkani on tässä. Juuri tässä. Hänen lähellään. Turva löytyi Hänen sylistään. Koin, että mikään ei voi koskaan meitä erottaa. Ei tällaista rakkautta voi olla kenelläkään missään muualla.