Olen 37 vuotias nainen.  Tämä on ensimmäinen yritykseni blogien saralla ja voi olla että viimeinen. Päiväkirjaa olen kirjoittanut vuosia, mutta vanhat olen polttanut, myöhemmin esiintulevasta syystä. Tällä hetkellä tarvitsen kanavan johon purkaa tunteeni ja ajatukseni. Tapahtukoon se sitten vaikka näin, netissä, nimimerkillä.

Tänään on viides päivä yksin. Tai yksin ja yksin. On pieni perheenjäsen, nelijalkainen, olemassa lohtuna

Mutta aloitetaan alusta.

Päivälleen kaksi vuotta sitten podin krapulaa kiitos edellisiltaisen yllätysjuhlien. Piti olla ilta kotona, mutta toisin kävi ja siitä olotilasta kärsin kaksi vuotta sitten. Makailin sohvalla ja viestittelin erään pitkäaikaisen tuttuni kanssa johon olin hieman ihastunut. Viestittely eteni ja hymy oli huulilla. Lopulta toinen meistä rohkaisi mielensä, en enää muista kumpi ja teki aloitteen siihen mitä olimme kierrelleet ja kaarrelleet jo kuukausia.

Hän tuli luokseni. Molempia jännitti vaikka olimme toisillemme tutut jo vuosien takaa. Sain ensin hartiahieronnan, valittelin niskojen jäykkyyttä. Jo ensimmäinen kosketus tuntui siltä kuin ei mikään koskaan. Lopulta Hän rohkaisi mielensä ja suuteli ja se oli menoa. Minä, joka en koskaan hyppää sänkyyn heti...

Illan mittaan hän läksi kotiinsa ja minä jäin nukkumaan. Viestittelyt jatkuivat joka päivä, useita viestejä päivässä ja Hän tuli uudelleen. Taas kävi samoin.  Ja taas uudelleen. Ja taas uudelleen. Lopulta Hän jäi yöksi viereeni ja sen jälkeen yöpyi usein luonani.

Viestit muuttivat muotoaan, ikävöinti toisen luo tuli kuvaan. Sitten tunnustamiset ihastuksesta ja lopulta haparoivat rakkaudentunnustukset. Ja se hetki kun itse tajusin rakastuneeni niin kuin ei koskaan ennen, maailma kirkastui ja muutti muotoaan.

Kesä alkoi, tapailimme säännöllisen epäsäännöllisesti. Emme seurustelleet, lupasimme kyllä ettei ketään muita kuvioissa ole kummallakaan yhtä aikaa.

Hän vietti aikaansa ystäviensä kanssa rillutelllen sillon tällöin, minä myös. Eräänä viikonloppuna Hän ei vastannut viesteihini, koko iltana. Olin juhlimassa ystävättäreni kanssa perjantaina ja ihmettelin mikä on, mutta en sen kummemmin vielä murehtinut. Lauantaina kävin paikallisessa baarissa selvinpäin, juttelin tuttujen ja erään entisen heilantekeleen kanssa ja läksin autolla omaan kotiini nukkumaan, olihan seuraavana päivänä työpäivä. Tästä viestillä kerroin Hänelle. Hän vastasi olleensa bilettämässä ja tulevansa taas maanantaina.

Jatkoimme tapailua, vietimmme enemmän aikaa yhdessä. Kunnes sitten lopulta myönsimme että mehän seurustelemme, ei tämä enää tapailua ole. Rakkautta riitti, onnea tuli sylin täydeltä. Olin sokaistunut siitä miten rakastin ja miten minua rakastettiin. Jokainen hetki yhdessä oli juhlaa.

Kunnes... tuo kesäinen lauantai palautettiin elämäämme. Sinänsä harmiton tapahtuma, mutta video joka youtubessa illasta pyöri ei näyttänyt viattomalta. Videolla nauran jollekin tämän entisen heilantekeleen kanssa pienen hetken.Elämäni rakkaus eli Hän luuli että sinä iltana on tapahtunut jotain muutakin. Lähti ovet paukkuen. Minä jäin itkemään. Hän palasi seuraavana päivänä, itkin hänen sylissään ja elämä alkoi taas. Hän halusi selityksiä asioille; missä olin sinä iltana, kenen kanssa, millä tulin kotiin ja mielellään todisteet kaikille. Hän otti yhteyttä entisen heilantekeleen vaimoon joka kertoi ettei ole mitään syytä epäillä että olisi tapahtunut mitään. Minä tunnollisesti selvitin missä olin liikkunut ja kenen kanssa, eihän minulla ollut mitään salattavaa. Pikkuhiljaa asia jäi taakse, tai niin luulin. Kuinka väärässä olinkaan.

Sitten sain syytöksiä että minulla on klamydia. Minulla joka ei ole koskaan ennen Häntä harrastanut satunnaista seksiä. Kävin heti testeissä, niin hänkin. Ja tulokset olivat negatiiviset molemmilla. Anteeksipyyntöä en tästä syytöksestä saanut, minkä olisi pitänyt herättää epäluuloja. Mutta rakastin vain, rakastin täysillä ja kokonaan. Työnsin ikävät ajatukset sivuun haluten vain rakastaa ja olla Hänen rakkaansa.

Hän sai töitä. Muutimme yhteen. Muistan tunteen kun tiputin Hänen osoitteenmuutosilmoituksensa postilaatikkoon. Se onni ajatuksesta että Hän on luonani aina. Se ilo siitä että tällaisen rakkauden olen löytänyt. Kiirehdimme toistemme luokse töistä, halailimme illat pitkät, suukottelimme toisiamme, kirjoittelimme helliä viestejä pitkin päivää.

Rakkaus oli suurta ja kaikennielevää. Maailmassa oli vain me kaksi. Ja tulevat kihlat...